SILTA

87 MENTALISAATIO HUOSTAANOTETUN LAPSEN KEHITYKSEN TUKENA, Nina Pyykkönen Mitä on mentalisaatio? Mentalisaatiolla tarkoitetaan kykyämme pohtia sekä omaa että toisten ihmis- ten kokemuksia ja näkökulmia. Mentalisaatio on kurkistamista päällepäin näkyvän käyttäytymisen taakse ja sen kysymistä, “Mitä on mielessä?”. Men- talisaatio on inhimillinen ja luontainen ominaisuus, joka esiintyy kaikissa ih- misissä eri tasoisena: saatamme mentalisoida automaattisesti (tiedostamat- tamme) tai tarkoituksellisesti (tietoisesti). Mentalisaatioon liittyy kuitenkin aina kuvittelu – jotta voimme mentalisoida, meidän täytyy kuvitella mitä toi- nen ihminen mahdollisesti tuntee, kokee tai uskoo. Emme voi tietää varmaksi mitä toisen mielessä on, joten joudumme ihmettelemään, arvailemaan ja pon- nistelemaan. Vahva mentalisaatiokyky auttaa ymmärtämään, että ulkoisen käyttäytymi- sen takana on mielen tiloja – tunteita, toiveita, päätelmiä, uskomuksia ja pel- koja, jotka vaikuttavat olennaisesti ulospäin näkyvään käyttäytymiseemme. Vahva mentalisaatiokyky myös auttaa säätelemään omia tunnetiloja, luo ta- sapainoa ihmissuhteisiin ja edistää hyvää perheen- tai muun ryhmän sisäistä viestintää. Se myös vähentää hankalien ihmissuhdetilanteiden ja konfliktien aiheuttamaa stressiä ja traumatisoivaa vaikutusta. Vanhemman mentalisaa- tiokyky on yhteydessä hyvään vuorovaikutukseen lapsen kanssa, turvalliseen kiintymykseen, oppimiseen ja tunne-elämän kehitykseen sekä lapsen oman mentalisaatiokyvyn kehitykseen. Vaikka varhaisvaiheen vuorovaikutuskoke- mukset ovat ratkaisevan tärkeitä mentalisaatiokyvyn rakentumisessa ja vah- vistumisessa, voi se vahvistua merkittävästi myös myöhempien hyvien ihmis- suhteiden ja laadukkaan psykoterapeuttisesti suuntautuneen hoidon avulla. Huostaanoton merkitys lapsen tunne-elämän kehitykselle Alkuperäisen perheen ulkopuolelle sijoitetuilla lapsilla ja nuorilla on merkit- tävä riski tunne-elämän tai käyttäytymisen tason oireiden kehittymiselle ke- hityksensä eri vaiheissa. Tämä riski liittyy toisaalta lapsen varhaisten elämän vaiheiden traumaattisiin kokemuksiin (vaillejääminen, kaltoinkohtelu, hylä- tyksi tulemisen kokemus) ja toisaalta elinympäristön muuttumiseen ja hoi- tavien aikuisten vaihtuvuuteen ja kiintymyssuhteen rakentumisen häiriinty- miseen. Saatavilla on laajalti kehityspsykologista tutkimustietoa turvallisen kiintymyssuhteen ja mentalisaatiokyvyn kehityksen yhteydestä. Myös kaltoin-

RkJQdWJsaXNoZXIy MjIxODE=